Arvoton

Niin paljon halusin, että kuuntelet. 

Niin paljon halusin, että kuulet. 

Asioita, 

jotka painavat mieleni salaisilla hyllyillä.

Tunteita, 

jotka repivät sydämeni pieneksi 

ja tallovat minut arvottomaksi. 

Puhuin, kerroin.

Annoin sanojen virrata suustani. 

Lopulta pudottelin kaiken epätoivoissani 

paperille.

Silti lukiessasikaan, 

et koskaan ymmärtänyt mitä sanoin. 

Et nähnyt viitteitä lauseissa. 

Et tuntenut tuskaani rivien välissä. 

Kuinka näkymätön voi joskus toiselle ollakaan. 

Vaikka seisoisi aivan edessä.

Pitäisi kädestä kiinni ja katsoisi silmiin.

Hengittäisi samaan tahtiin. 

Ja kuinka paljon se sattuukaan, 

kun toinen kysyy mitä kuuluu.

Vain tavan vuoksi.

Haluamatta todella tietää vastausta. 

Olematta lainkaan kiinnostunut sinusta. 

Lopulta sanojen virta tyrehtyy. 

Kuivuu käyttämättömänä pois. 

Jää vain syvä hiljaisuus,

jonka jokainen sekunti tuntuu 

piinaavalta ikuisuudelta.

Kirjoittanut, Emppu