Näin meidän kesken - luku 15

 

Milla kiehui ärsytyksestä sulkiessaan Instagramin. Hän laski Hellströmien keittiössä puhelimensa upeasti kiiltävälle, valkoiselle tasolle ja alkoi rullata raivosta saadulla lisäenergialla alakerran mattoja kasaan. Voi jumalauta! Siis ihan totta! hän mietti katkerana. Karhunkierros! Riina ja sen onnellinen perhe. Hah!! Sen hienot kaverit ja asiakkaat kun tietäisivät oikeasti, kuinka paljon se todellisuudessa vietti aikaa “rakkaan” perheensä kanssa. Paavo olisi voinut moisia postauksia tehdäkin, mutta Riinalta ne osoittivat lähinnä huonoa makua.

Milla heitti kaksi karvalankamattoa odottamaan terassin oven eteen ja siirtyi työhuoneeseen. Että häntä syljetti Riinan esittäminen ja ulkokultaisuus. Se, mitä Riina vapaa-ajallaan teki, ei juuri koskaan liittynyt lapsiin millään tavalla, mutta naapuri osasi esittää asiat toisille siinä valossa, että häntä luultiin joka puolella vuoden äidiksi. Riinan Instasivulle viikkoa aiemmin postatun omenapiirakankin olivat tehneet Henri ja Mikael yhdessä mumminsa kanssa - Riinan istuskellessa samaan aikaan kaverinsa kanssa treffeillä ravintolassa. Silti Riina esitteli leivonnaista somessa tägeillä #piirakkapäivä #tänäänleivottu #lastenkanssayhdessä #rakasperhe.

Milla paiskasi raivolla kolme pientä mattoa kasaan lisää. Häntä yökötti. Riinan tarkoituksena oli vaan luoda muille illuusio jälkikasvunsa kanssa taikinoivasta, piirakantuoksuisesta äidistä, vaikka todellisuudessa se paskat nakkasi perheestään. Voi, kun toiset vaan olisivat tienneet totuuden, mietti Milla tuskastuneena. Mutta ei. Kuvia kommentoitiin aina runsailla sydämillä ja ihmetyksellä “En käsitä, miten sä ehdit tuon kaiken” tai “Sä olet niin tsemppaava esikuva meille kaikille keski-ikäisille perheenäideille” tai “Aina sä jaksat niin. Mistä tota virtaa voi ostaa?”.

Millan mielestä Riina ei ”jaksanut” yhtään mitään enempää kuin muut. Siis yhtään. Mitään. Millan näkökulmasta Riina oli elämänsä vapaamatkustaja, jota kaikki muut tuuppasivat koko ajan kiinteästä takamuksesta eteenpäin. Töidensä lisäksi nainen kävi vain ostoksilla, kahvittelemassa, kiipeilemässä, juoksi lenkillä ja makasi auringossa. Siis niinä hetkinä, kun se ei valittanut somessa kovaan ääneen sitä, kuinka rankkaa äitiys on ja kuinka hän on maailman huonoin äiti, kun ei jaksa mitään. Huomiota se narinallaan vain etsi, Milla mietti ja haki takin päälleen. Kun Riina arvosteli itseään Facessa, kaikki kaveriäidit ilmaantuivat kilpajuoksua paikalle, täyttäen minuuteissa kommenttikentän sydänemojeilla ja huudoilla, ettei toista noin ”täykkyä mutsia” muualta löydykään.

Milla kantoi matot takapihan terassille, levitti harmaan karvalankamaton tamppaustelineelle ja alkoi paukuttaa.

Riinaa pidettiin kulmakunnan ykkösäitinä ja mistä syystä? Siitä, että se osasi tehdä oikeanlaisia postauksia ja kertoi elämästään julki oikeita asioita. Se tarinoi polkujuoksulenkeistään ja valitteli sitä, kuinka raskasta oli olla vastaavana vanhempaintoimikunnassa. Se oli kuvannut suuren laatikon, jossa piti jemmassa lahjoja lasten kaverisynttäreitä varten ja kertoi asiakkaiden lähettämistä kiitosmeileistä, kun sisustus oli osunut napakymppiin. Riina oli luonut itsestään kuvan ihmisenä, joka piti langat käsissään tilanteessa kuin tilanteessa.

Naapurilla olivat aina viimeisimmän muodin mukaiset vaatteet, raikas meikki ja siisti nutturakampaus. Milla ei edes osannut arvata, millä voiteilla toinen onnistui aina näyttämään niin freesiltä, koska omien puheidensa mukaan nainen ei nukkunut koskaan. Hän meni kuulemma sänkyyn yhden, kahden maissa yöllä ja heräsi silti aamulla puoli kuudelta.

-Mä kuolisin unenpuutteeseen sellaisilla tunneilla, Milla oli tunnustanut Riinalle. -Jos en nuku vähintään kahdeksaa tuntia yössä, olo on ihan krapulainen eikä ajatus kulje mihinkään suuntaan.

Riina oli nauranut iloisesti ja vannonut Millankin muuttuvan aamuvirkuksi, kun tämä vain tarpeeksi sinnikkäästi yrittäisi.

-Menet vain joka ilta samaan aikaan lakanoitten väliin ja heräät vapaillakin samaan aikaan. Muuten elimistö menee sekaisin ja kärsii viikonloppujetlagista, hän oli ohjeistanut Millaa. -Mä itse siirryn heti heräämisen jälkeen omaan rentoutusnurkkaani joogamatolle. Otan vain lasillisen huoneenlämpöistä, mintunlehdellä maustettua vettä mukaani ja vetäydyn maailmalta hetken hiljaisuuteen ennen kaiken härdellin alkamista. Usko pois Milla, Riina oli intoillut, -Mikään ei aloita aamua paremmin, kuin alaspäin katsova koira!   

Milla vaihtoi maton toiseen ja jatkoi tamppausta. Hän lätki valkoisiin lankoihin täysillä äreyttään. Hänen aamunsa aloitti aina sänkyyn ylöspäin katsova koira, joka vinkui jo kuudelta pissalle takapihalle. Killen rakko oli vanhemmiten alkanut valskaamaan, eikä koiran pidätyskyky ollut enää paras mahdollinen. Niinpä Milla joutui raahautumaan aina kukonlaulun kanssa samaan aikaan seisomaan terassin ovenrakoon, jotta koira pääsisi piinastaan.

Matot saivat jäädä tuulettumaan ja Milla siirtyi sisälle imuroimaan. 

He olivat asuneet Kortesmaiden kanssa vierekkäin jo yhdeksän vuotta, mutta Riina oli poikkeuksellisen kylmä tyyppi, eikä halunnut olla naapuruston kanssa minkäänlaisessa ylimääräisessä tekemisessä. Milla oli koittanut kyllä kaikkensa syventääkseen tuttavuutta, mutta mikään ei ollut tuottanut sen suurempaa tulosta. Pari kertaa Riina oli kutsunut Millan kahvittelemaan, jolloin Milla oli päässyt näkemään täydellisen naisen täydellisen kodin. Muuten hänen käsityksensä naapurin elämästä perustui keittiön ikkunasta näkyviin tapahtumiin, sometileihin sekä Riinan äidin, Raisan kertomuksiin. Aina, kun mummo oli hoitamassa poikia, teki Milla tikusta asiaa, että pääsi jutulle naisen kanssa.

Raisallakin vippasi muiden tapaan mielikuva tyttärestään ja tämän elämäntilanteesta tosi pahasti, Milla ajatteli happamasti. Naisen puheiden mukaan Riina suorastaan nääntyi taakkansa alla. Eikö se nyt jumaliste tajunnut sitä, kuinka suuren osan kotona oleva Paavo kantoi niiden arjesta? 

Raisa oli ollut huolissaan Riinan kiireestä ja siitä, ehtiikö tämä ottaa tarpeeksi aikaa myös itselleen. ”Kun se liikkuminenkin on ollut Riinalle aina niin tärkeä henkireikä”, Raisa oli puhellut. Milla oli hymyillyt ja nyökytellyt ymmärtävästi, mutta puinut samaan aikaan nyrkkiä mielessään. Vai vielä aikaa itselle! Ketun viikset se nainen muuta ottanutkaan. Raisa oli kertonut myös tulevansa miehensä kanssa muutaman viikon kuluttua poikia katsomaan, että Riina ja Paavo pääsisivät jäämään hotelliin yöksi käydessään Helsingissä katsomassa jonkun konsertin. Ne raukat, kun eivät kuulemma oikein koskaan päässet mihinkään ihan kahdestaan. Olivat niin perhekeskeisiä.

Milla tuhahti ja käynnisti alakerrassa imurin. Paskanmarjat! Hän ja Aleksi olivat käyneet viimeksi jossain kahdestaan kolme vuotta sitten. Silloinkin vain leffassa, kun naapurin tyttö oli ehtinyt katsoa jopa neljä tuntia lasten perään. Siinä heidän treffihetkensä, muita ei ollut sen jälkeen ilmaantunut.

Milla koitti siirtää valkoista sohvaa saadakseen imuroitua kunnolla sen takaa. Miksi hitossa ihmisten piti ostaa kahdensadan kilon painoisia huonekaluja, hän ähki työntäessään kolmenistuttavaa kaikin voimin. Kyseisestä sohvasta pitäisi jo saada raskaantyön lisää. 

-Mitäs täällä on? hän jutteli itsekseen ääneen, kun imurin suukappale veti jotain sohvan alta mukanaan. -No, mutta ovatpa seksikkäät! hän lisäsi ihastuneena ja silmäili mustia, kauttaaltaan läpikuultavia pitsistringejä, joiden vyötäröllä kimalteli koristeena pienen pieni kristallinen avain. -Kenenkähän siveysvyön tällä saa avattua, hän hihitteli mielessään.

Milla silmäili ympärilleen ja mietti, minne voisi pikkarit laittaa. Ettei nyt aiheuttaisi vahingossa mitään noloja tilanteita kenellekään. Samassa hänen puhelimensa kuitenkin soi ja Milla työnsi alushousut hetkeksi työtakkinsa taskuun vastatakseen. Asia koski uutta asiakasta ja Milla haki laukustaan esille kalenterinsa sopiakseen ensitapaamista. Puhelun jälkeen hän tarttui uudelleen imuriin, työnsi sohvan paikoilleen ja kiirehti työssään eteenpäin. Homman pitäisi olla valmis kahden tunnin kuluttua.

 

Illalla Milla seisoi kodinhoitohuoneessaan ja lajitteli pyykkiä pesukoneeseen. Maisan kerhovaatteet oli vielä jaksettava pestä seuraavaksi päiväksi ja nimikoitava Kasperin sadetakki. Kohta välikausivaatteiden aika olisi ohi ja hänen pitäisi taas lähteä lasten kanssa talvivaateostoksille. Ostettavien lista oli pitkä ja häntä väsytti jo ajatellakin vaatteiden sovittelua kätisevän viisivuotiaan kanssa. Miten se aina menikin niin, että Milla hoiti heillä kaikki lapsiin liittyväiset asiat? Neuvolakäynnit, hammaslääkärit, synttärit ja vanhempainillat. Aleksi ei edes tiennyt, minkä kokoisia vaatteita lapset käyttivät, saati mitä he toivoivat synttärilahjaksi. Edellisvuonna mies oli unohtanut jopa sen, millä luokalla Kasperi on. Poika oli seissyt vartin odottamassa isäänsä koulun edessä, kun samaan aikaan isä oli puolestaan ihmetellyt eskarin aulassa, mikä Kasperia viivyttää. Onneksi oli kännykkä. Sen avulla oli saatu selvitettyä monta asiaa.

Milla työnsi kätensä työtakkinsa taskuihin tyhjentääkseen ne. Hän pesisi takin samalla vaivalla. Ehtisi se kuitenkin kuivua seuraavaksi aamuksi.

-Eikä! hän parahti, kun käsi osui pitsiseen kankaaseen. Ne hemmetin timanttikalsarit olivat jääneet vahingossa taskuun!  

Hän pyöritteli hetken housuja kädessään. Upeat ne kyllä olivat, se piti myöntää vielä toisenkin kerran. No, hän laittaisi ne vaikka kirjekuoreen ja kirjoittaisi osoitteen päälle, niin muistaisi palauttaa ne seuraavalla käyntikerralla. Nehän olivat lojuneet sohvan alla, joten ei niitä varmaan viikkoon ehdittäisi kaivata. Ja jos kaivattaisiin, hän voisi kieltää edes nähneensä koko housuja. Milla vei pitsiunelman roikkumaan makuuhuoneen oven sisäripaan, siitä hän ainakin muistaisi siirtää ne parempaan säilöön.

 

Kolme tuntia myöhemmin lapset olivat jo nukkumassa. Milla latoi pyykkiä kuivuriin ja tyhjensi sen jälkeen vielä tiskikoneen. Kotityöt olivat siitä helvetillinen asia, että ne eivät loppuneet koskaan.

Aleksi oli mennyt jo sänkyyn lukemaan. Milla ajatteli väsyneenä, että pitäisi käydä vielä suihkussa, mutta hän taitaisi jättää sen aamuun. Ei vaan jaksanut, eikä sillä ollut mitään väliäkään. Olihan hän käynyt edellisenä iltana. Tai sitä edellisenä. Eikä hän kyllä pesisi hampaitakaan... Riitti, kun näyttäisi niille tahnaa aamulla. Huomenna hän sitten ihan varmasti kävisi saunassa ja pesisi rasvaisen tukkansakin samalla.

Milla päästi koiran vielä hetkeksi takapihalle tarpeilleen ja joi portailla odottaessaan itse vielä kupillisen yrittiteetä. Syksy oli alkanut kääntyä kylmäksi toden teolla ja lämmin hengitys nosti huurua ilmaan. Kohta saisi alkaa taas raapata auton ikkunat aamuisin, hän mietti. Lapsille pitäisi ehdottomasti etsiä pipot ja tumput valmiiksi koreihin eteiseen. Ja aikuisille myös. Aamukiire ei ollut paras hetki alkaa hakea kadonneelle käsineelle paria, sillä jostain kumman oikusta heidän kaappinsa olivat täynnä kaikkea paritonta. 

Milla vihelsi Killen sisälle ja sulki ovet huolellisesti.

-Se olisi taas yksi päivä lähempänä vapaapäivää, hän sanoi Killelle silittäen samalla koiran päätä. -Nyt mennään nukkumaan, jos vaikka huomenna tuntuisi pirteämmältä.

Kun Milla käveli sisään makuuhuoneeseen, Aleksi makasi siellä sängyllä kyljellään ja hymyili hänelle silmät loistaen. Sormissaan mies piteli Hellströmien talosta löytyneitä mustia pitsistringejä ja maiskautti ihaillen suutaan.

-Että tämmöistäkö olisi luvassa tänä iltana, hän kysyi vaimoltaan. -Olit jättänyt nämä vähän niin kuin syötiksi tuohon ovenripaan. Ajattelin, että nyt se nainen on vihdoinkin tajunnut oman kauneutensa ja ostanut oikein kunnon herkkulapun sulojaan peittämään. Oonkin vähän jo katsellut niitä sun ihonvärisiä seksintappokalsareitasi sillä silmällä, että voisit ottaa ne vaikka pesurätiksi työpaikalle ja ostaa itsellesi muutamat uudet. Mies pyöritti etusormellaan pitsialushousuja ilmassa ja iski Millalle silmää. -Tällaisilla rakkaani se teltta saadaan nousemaan ennätysajassa. Vielä vähän korkokenkää jalkaan, niin päästään asiaan.

-Anna ne housut tänne! Milla älähti pelästyneenä. -Ne on varmaan käytetyt ja likaiset ja.. ja... tiedä mitä niissä on. Anna ne tänne ja mene pesemään kätesi.

-Mä voin kertoa sulle, mitä niissä kohta on, Aleksi veisteli suupielet korvissa. -Kunhan laitat ne ensin jalkaan. Ja sen jälkeen ei kultaseni pelkkä käsienpesu riitäkään. No niin, alapa tulla sitten, Aleksi taputti sänkyä vieressään. -Ei tässä nyt niin vieraskorea tarvitse olla. Oman miehensä edessä. Vaikka tuohan tuollainen estely tietysti hommaan oman pikku viehätyksensä. Ihan kuin tässä ensi kertaa yrittäisi päästä sun kanssasi hommiin.

-Ihan totta, änkkäsi Milla. -Ne housut eivät ole mun, pitäisihän se jo mittasuhteistakin nähdä. Tuollainen pesulappu ei peittäisi mun peffasta edes yhtä kolmasosaa. Löysin pikkarit asiakkaan sohvan alta ja unohdin ne työtakkini taskuun. Siksi ne roikkuivat makkarin ovessa, että muistaisin laittaa ne varmaan talteen.

-Jaa, sanoi Aleksi. -Ja minä kun olin jo varma, että olit järkännyt mulle sen juhlaliputuksen. Hän kumartui eteenpäin ja heitti alushousut Millalle. -Mutta ei se mitään hani, mies jatkoi. -Ei me tässä stringejä tarvita. Pääsin jo täällä hyviin alkutunnelmiin noiden pitsien kanssa, joten tule tänne, niin jatketaan siitä yhdessä. Saatkin kuule sellaisen käsittelyn, että alta pois. Ehkä et pääse huomenna töihinkään, kun käveleminen saattaa olla aika vaikeaa.

Millaa alkoi naurattaa. Aleksi osasi vetää oikeista naruista aina, kun sille päälle sattui.  

-Ei se mitään, sanoi Milla ja alkoi riisui hitaasti - nautiskellen samalla miehensä himoa täynnä olevasta katseesta. Tipauteltuaan kaikki vaatekappaleensa yksitellen lattialle, hän kömpi sänkyyn, painautui kiinni Aleksin lämpimään vartaloon ja sanoi hiljaisella äänellä, vasten tämän huulia

-Oon nimittäin aika hyvissä väleissä työnantajani kanssa. Se on upea, aikuinen nainen ja ymmärtää sen, että toisinaan tyttö saattaa villin yön jälkeen tarvita vapaapäivän.

 

Seuraavan viikon alussa Aleksi oli lähdössä töihin, kun hän huomasi eteisen pöydällä kasan kirjeitä.

-Ovatko nämä täällä valkoisella pöydällä lähdössä postiin? hän huusi Millalle. -Voin nimittäin samalla viedä ne, kun käyn apteekissa mennessäni.

-Vie vaan, kiitos, huuteli Milla vastaan. -Jos viitsit vielä lätkiä niihin postimerkit. Niitä on siinä vieressä yksi laatikollinen. Mun viimeinen asiakas on tänään jo yhdeltä, joten ehdin hakea Maisan. Sä voit tulla suoraan kotiin. Eikä tarvi käydä tänään edes kaupassa. Niin ja muista, että illalla on Kassun vanhempainilta puoli kuudelta. Mun täytyy lähteä sinne vartti aikaisemmin, sä saat hoitaa sillä aikaa iltaulkoilun lasten ja koiran kanssa.

-Ok, Aleksi vastasi. -Nähdään sitten neljän jälkeen. Meen nyt! Rakastan sua!

-Hyvää työpäivää muru! Niin mäkin sua!

Kaksi tuntia myöhemmin Milla ihmetteli, mihin oli hävinnyt eteisen pöydältä kirjekuori, johon hän oli jemmannut Hellströmin huushollin prameat pikkuhousut. Kirjoittanut vielä sukunimen ja katuosoitteenkin päälle, jotta seuraavalla kerralla häntä sijaistava Kaarina ei erehtyisi talosta viedessään niitä takaisin.

Hän katsoi pöydän alle ja tutki vielä kassinsakin, mutta kuori oli ja pysyi poissa.  

Ehkä se on jäänyt mulla jonnekin papereitten väliin, hän mietti. Ja siellähän on vain pieni pala kangasta. Mitä väliä, jos alkkareita ei löytyisi enää koskaan, hän vakuutteli itselleen. Silti jokin jäi vaivaamaan häntä.