Kolme toivenaista

Olipa kerran prinssi Uljas, joka asui vaimoineen maagisessa Satumetsässä. Avioliitto Tuhkimon kanssa oli ollut alkuun kuin suoraan satukirjan sivuilta, mutta vuosien vieriessä suloisesta piikatytöstä oli kuoriutunut jäätävä pihtari ja aivan kauhea nalkuttaja. 

Toisinaan Uljaan teki mieli heittää hänet tähän pulaan saattanut lasikenkä ylimmästä tornihuoneesta alas. Tai survoa popo väkisin naapurin ihanaisen Arielin jalkaan ja vaatia uutta liittoa. Mutta ei. Hän oli ja pysyi naimisissa naisen kanssa, jonka ystäväpiirin kerma koostui homejuustoa nakertavista hiiristä.

Uljas marisi aina Jallun baarissa kohtaloaan prinssi Philipille ja prinssi Erikille. 

-Meidän avioliitossa ei toimi enää mikään. Käyn joka päivä hevostallilla, istun heinäkasassa monta tuntia ja selaan siellä nettipornoa. Jos teen sitä linnassa, ne puhetaidon omaavat rotan perkeleet kertovat heti Tuhkimolle. Ja sitten on tiedossa taas pidempi kuiva kausi Uljaalle.  

Philip taputti Uljasta olalle. 

-Hei, Mitä tapahtui sille "onnellisena elämänsä loppuun saakka"-lauseelle? 

Uljas kohautti olkapäitään ja hörppäsi pitkästä maidostaan kulauksen. Hän ei huomannut, että viereisen pöydän vanha ukko tarkkaili heitä. Kuunnellen joka ikisen sanan.

*

Illalla prinssi Uljas oli matkalla hevostallille, kun pitkän pihakäytävän varjoista astui esiin pieni mies. Tarkalleen ottaen sama tyyppi, joka oli imenyt prinssien tarinoita korvansa täyteen baarin pöydässä. 

Uljas hyppäsi pelästyneenä tiensivuun.

-Kuka sinä olet? hän kysyi varovaisella äänellä.

-Olen sinun ihmeesi, mies vastasi. -Kuulin tänään, kun surkuttelit kohtaloasi kovaan ääneen strippiluolassa. 

-Eeen ole kyllä ollut missään strippiluolassa, Uljas kielsi hätäisenä, vilkuillen samalla kiihtyneenä ympärilleen. 

-Eivät Annastiina ja Kerttuli normaalioloissa tarjoilisi tuoppeja ilman housuja, miekkonen vastasi kuivasti. -Tai ainakin luulen niin, hän lisäsi miettivän näköisenä. -Mistä sen koskaan tietää. Mutta kuule, tulin toteuttamaan toiveesi. 

-Ihanko totta, Uljas huudahti. Viimein taitaisi alkaa onni laulaa heidänkin makuukamarissaan. Eikä hetkeäkään liian aikaisin. Uljaan reidet olivat jo hiertyneet punaisiksi väkirehun seassa makaamisesta. 

-Kyllä, ukko myönteli. -Ensi yönä luoksesi saapuu kolme erilaista naista. Täyttämään kaikki hartaimmat unesi. Ensimmäinen tulee yhdeltä, toinen kahdelta ja kolmas neljältä. 

-Miksi toisen ja kolmannen välillä on kaksi tuntia? Uljas tiedusteli.

-Niin, ukko vastasi ja katseli hetken puiden latvoja. -Huomaat kyllä sen sitten itse. Mutta yksi asia on varma. Aamulla tulet olemaan hyvin onnellinen. Onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. 

*

Puolenyön jälkeen Uljas odotti sängyssään jännittyneenä, peitto leukaan saakka vedettynä. Kuorsaava Tuhkimo makasi vieressä pää täynnä papiljotteja ja naama jonkinlaisen kauneussaven peitossa. Uljas katsoi vaimoaan ja tunsi kylmien väreiden kutittavan selkärankaansa.

Kello löi yksi. 

Uljas valpastui, kun makuuhuoneen parvekkeen ovi avautui naristen. Hetken kuluttua sisään astui kaunein nainen, jonka Uljas oli koskaan nähnyt. Naisen hiukset hohtivat kuun hopeaa ja silmien vihreys veti vertoja metsän tummalle sammalmatolle.

-Hei, nainen kuiskasi ja lipaisi alahuultaan -Olen ensimmäinen toteutunut unelmasi.

Nainen liu'utti pitkiä hiuksiaan ruoskan lailla Uljaan peiton päällä. Lopulta hän kierähti makaamaan Tuhkimon ja prinssin väliin. 

-Olen täällä tekemässä todeksi kaikki toiveesi, nainen kujersi ja kutitti Uljasta leuan alta hiustupsullaan. -Tykkään siitä mistä sinäkin ja olen estoton sekä erittäin kokeilunhaluinen. Kerro mitä haluat.

Uljaan suu tuntui aivan kuivalta. Voiko ikinä maailmassa käydä tällainen mäihä hän mietti. Ihan mitä vaan. Siis mitä vaan! Mitä ihmettä hän tahtoisi? 

Uljas mietti. Olisi kyllä tosi kiva kokeilla kaikkia juttuja, joita jarru päällä elävä Tuhkimo kaihtoi. Eli oikeastaan ihan kaikkea. Mutta mistä aloittaisi. Sidonnasta? Leluista? Käyttämättömäksi jääneestä lemmenkeinusta? Tai jospa he herättäisivät Tuhkimon ja... suostuisikohan vaimo kolmen kimppaan? 

Nainen kiehnäsi Uljaan kyljessä tämän pohtiessa vaihtoehtoja. 

-Koitahan nyt päättää, nainen kehräsi Uljaan korvaan ja kohotti lannevaatettaan hiukan ylemmäs. 

Uljasta alkoi harmittaa.

-Älä painosta! hän kivahti ja tönäisi naisen kauemmas. -On niin paljon vaihtoehtoja. Runsaudenpula! Miksei voitaisi kokeilla kaikkea? Aikaa on ihan liian vähän. En kestä tätä painetta! 

Nainen siirtyi vuoteen jalkopäähän ja kuunteli sieltä epäuskoisena Uljaan tunteenpurkausta. 

-Miksi minun pitää aina päättää kaikki? prinssi parkui ja raastoi kaksin käsin hiuksiaan -Teen kuitenkin vääriä valintoja ja sitten minut haukutaan niistä pystyyn. En kestä tätä stressiä. Ja tiedätkö mitä? Uljas pihahti vetäen peiton korkealle rintansa päälle. -Nyt minua ei enää huvita mikään ja päätäkin särkee. 

Niin ensimmäinen nainen poistui vähin äänin takavasemmalle. Jättäen prinssin ulvomaan pää tyynyn alla mahdotonta tehtäväänsä


Kello löi kaksi. 

Uljas makasi rauhoittuneena sängyssään, kun tunsi äkkiä voimakkaan imaisun isovarpaassaan. Toinen nainen oli saapunut. 

-Hei, kähisi tummahiuksinen kaunotar sängyn päädyssä. -Minä olen nymfomaani. Olen täällä herättämässä eloon kaikki päiväunesi. Meillä on kaksi tuntia tehokasta aikaa ennen viimeistä deittiäsi. 

Uljas oli sanaton, kun nymfomaani otti ohjat käsiinsä ja avasi siveysvyönsä lukon. Kun nainen konttasi sängyssä ylöspäin suukotellen samalla prinssin vatsalihaksia, veti Uljas äkkiä peiton päälleen. 

-Nyt tulee kyllä vähän... likainen olo, Uljas kuiskasi naiselle. -Me ei olla koskaan aiemmin tavattu eikä tunneta yhtään. Enhän minä tiedä edes lempiväriäsi. Äitisi tyttönimeä. Tai mitään entisistä kumppaneistasi. Tällainen fyysinen läheisyys on vähän... ahdistavaa näin pienen tuntemisen jälkeen. 

Nainen pysähtyi ja katsoi Uljasta uskomatta kuulemaansa.

-Siis minä olen täällä kanssasi kak-si tun-ti-a, hän tavasi hitaasti -Toteuttamassa kaikki fantasiasi. 

Uljas nousi istumaan ja nojasi tyynyynsä. Hänen kasvonsa loistivat innosta. 

-Joo, Uljas huudahti. -No sittenhän ei ole mitään kiirettä! Keitetään vähän teetä ja jutellaan. Tutustutaan paremmin. Otatko Earl greytä vai sitruunaa?

Nymfomaani sanoi edelleen epäuskoisen näköisenä haluavansa mieluummin sitruunaa, joten Uljas lähti asiaa toimittamaan. Hän palasi hetken kuluttua tarjotin täynnä. 

-Löysin vielä näitä eilisiä muffinssejakin keittiön sivupöydältä, hän kihersi. -Nämä mustikkaiset ovat ihan parhaita. Mistä herkuista sinä pidät eniten?

Niin kaksi tuntia kuluivat rupatellen mukavia. Muistoksi toisesta naisesta jäi vain murusia lakanan reunalle.


Kolmas nainen saapui täsmälleen kellon kajauttaessa tasatunnin viimeisen sekuntinsa.

Nainen oli vielä kauniimpi kuin edeltävät kanssasisarensa ja Uljaan olemattomat sukat pyörivät jaloissa.

Nainen kutsui etusormensa koukistuksella Uljaan makuuhuoneen sohvanurkkaukseen ja painoi prinssin sohvan selkänojaa vasten. 

-Olen himokas ja täällä toteuttamassa kaiken mitä vain keksit toivoa, hän kuiski Uljaan korvaan. -Nojaa taakse, rentoudu ja anna villin Jousimiehen vietellä sinut oikein...

-Mitä?! ulvaisi Uljas ja vetäytyi kauemmas. -Jousimies? Sagittarius? Astrologiaa? 

-Niin, nainen vastasi hämmentyneenä. -Olen horoskoopiltani rietas Jousimies. 

-Mutta... mutta..  eihän me sitten sovita ollenkaan yhteen, parkaisi Uljas ja konttasi sohvan taakse. -Minä olen Kauris, eikä se ole ollenkaan hyvä merkki Jousimiehelle. Ei ollenkaan! 

Nainen pyöräytti kyllästyneen näköisenä silmiään.

-No ei tässä nyt mitään parisuhdetta sentään olla laittamassa pystyyn, hän huokaisi.

-Jaa, ryhdistäytyi prinssi ja kapusi takaisin sohvalle istumaan. -Mikäs minussa on vikana ettei parisuhde kelpaa? Tai ei. Älä kerro, Uljas työnsi etusormensa naisen ylähuulta vasten. -Minä tiedän. Vika on hampaissani eikö? Ne ovat minunkin mielestäni hiukan liian valkoiset. Vai johtuuko se hiuksistani? Näyttävät vähän turhan neitimäisiltä tässä leikkauksessa?  

Äkkiä Uljas hyppäsi pystyyn sohvan viereen.

-Ei! Nyt tiedän. Se on tämä linna! Eikö vain? Tunnet olosi mitättömäksi luuseriksi rinnallani, koska minä olen rikas ja sinä... no... sinä olet vähemmän rikas. 

Uljas taputti naista poskelle.

-Älä kuule sure muru, minä kohtelen tasapuolisesti ihan kaikkia. Tulotasosta huolimatta minä...

-Turpa umpeen senkin itsekeskeinen ääliö, nainen kivahti. -Sinä olet naimisissa! Se on jo syy! Sitäpaitsi minä tulin tänne toteuttamaan haaveitasi. En hakemaan ukkoa vaivoikseni. 

Uljas pelästyi naisen reaktiota. 

-Vai sellainen on ääni kellossa, Uljas pihisi itkuisella äänellä. -Ei tarvitse silti nimitellä ja huutaa. En ole tehnyt mitään pahaa. Kunhan vain kysyin. 

-Ruvetaanko me nyt hommiin vai jaaritellaanko vielä pitkäänkin? nainen lopulta puuskahti. -Olisi tässä vielä muitakin toiveita toteutusjonossa tänä yönä. 

Uljas nosti leukansa pystyyn. 

-Jos tuolla tavalla jatkat, ei tule mitään, hän sanoi hyisesti. -Minulla pitää olla hyvä henkinen yhteys ennen kuin mitään muuta tulee tapahtumaan. Ja nyt. Nyt aistin niin paljon vihamielisyyttä tuossa äänensävyssä, että on vähän vaikea päästä tunnelmaan. Joten... annetaan olla. 

Juuri kun keskustelu kolmannen naisen kanssa oli kiihkeimmillään, tunsi Uljas äkkiä putoavansa. 

Putoavansa. 

Putoavansa. 

Ja vielä putoavansa.

Kunnes säpsähti hereille lattialta sänkynsä vierestä, jossa makasi peittoon sotkeutuneena.

*

Kaksi tuntia myöhemmin Tuhkimo heräsi. Prinssi Uljas venytteli nautinnollisesti hänen vieressään. 

-Huomenta hunajaiseni, Uljas toivotti ja suikkasi suukon prinsessansa poskelle. -Miten olisi, jos aloitettaisiin aamu parhaalla mahdollisella tavalla?

Tuhkimo nousi sängyn laidalle istumaan ja nosti kätensä ohimoilleen. 

-Oi, taas tämä kamala aamupäänsärky. Ei lupaa ollenkaan hyvää loppupäiväksi. Hän katsoi miestään selittävästi -Saattaa olla, että nukun koko aamupäivän. 

Vai niin, mietti Uljas. Sama meno siis jatkui aina vaan. 

-No, minä menen varmaan tallille, Uljas vastasi harvakseltaan ja alkoi pukea päälleen. Miettien samalla sitä, mikä oli totta ja mikä oli ollut unta. 

Varmaa oli vain se, ettei hän ukon lupauksista huolimatta ollut tänä aamuna yhtään onnellisempi kuin muulloinkaan. Ja kenen vika se oli?

Aivan. 

Sen perhanan käppänän sieltä kävelytien reunasta. 

Loppu. 


Kirjoittanut Erja

Sydänmuruja.fi








Kommentit