Luku 52 - Eveliinan katala suunnitelma

Eveliina oli käymässä työpaikkansa toisessa kerroksessa. Siellä oli Kristianin huone ja siellä oli myös Netta, Kristianin uusi avustaja.

Tyttö oli 23-vuotias, vastavalmistunut lastentarhanopettaja, joka ei ollut vielä löytänyt mistään oman alansa töitä. Kokemusta työelämässä hänellä oli vain kaupan kassalta ja lastenhoidosta, mutta ulkonäköä oli sitten senkin edestä. Muuta ei tarvittukaan, sillä suuri kuppikoko ja tiukka takamus luettiin pätevyydeksi heidän firmassaan. Kaiken muun pystyi opettamaan. Eveliina tiesi varmuudella, että Kristian katsoi sihteereitä valitessaan aina ensin kuvat, joiden perusteella suoritti esikarsinnan.

Kyllä. Eveliinasta se oli todella seksististä touhua. Hän ei ollut niinkään välittänyt siitä silloin, kun oli itse ollut valinnan kohteena ja päässyt lähietäisyydelle komean miehen kanssa, mutta nyt Kristianin valintakriteerit jurppivat häntä toden teolla. Eveliina oli koittanut suostutella Kristiania antamaan henkilöstöpuolen tyyppien suorittaa rekrytoinnin alusta loppuun, mutta mies oli ollut eri mieltä.

-Minähän täällä tytön kanssa joudun olemaan aamusta iltaan, hän oli paasannut. -Eivät henkilöstöosaston Pertti ja Sanelma. Siksi on niin tärkeää, että haastattelen itse ja saan henkilökohtaisen tuntuman siihen, ollaanko yhtään samalla aallolla, hän oli Eveliinalle selittänyt. -Sihteeri on pomon oikea käsi ja jos ei synkkaa yhtään, ei hommistakaan tule mitään. 

Niinpä, Eveliina oli miettinyt. Hän itse oli joutunut kerrosta ylemmäksi, firman pahimman sovinistin avustajaksi, eivätkä he olleet löytäneet samaa aaltoa vieläkään. Jarkkoa se ei vaan tuntunut haittaavan. 

Nyt hän oli siis käymässä entisessä huoneessaan. Opettamassa Nettaa käyttämään tietokantaa ja kertomassa tavoista työskennellä Kristianin kanssa. Eveliina hoiti työnsä kuin täysin ulkopuolinen, eikä kertonut Netalle Kristianin olevan hänen miesystävänsä. Eveliina ei halunnut sotkea työtä ja vapaa-aikaa, vaikka kaikki muut heidän asioitaan mieluusti tuntuivat puivankin.

-Tästä varataan neuvottelutilat, tuosta yhdistetään puhelu ja tuosta näet, onko henkilön linja sillä hetkellä varattu, Eveliina opasti. -Sisäinen posti laitetaan tuohon. Se haetaan kymmeneltä ja vielä kolmelta. Uloslähtevät menevät tuohon viereen, niiden pitää olla valmiina kolmeen mennessä. Ja ole tarkkana, ettet sotke laatikoita keskenään, hän varoitti. -Soittopyynnöt sekä päivän menot ja tapaamiset kirjataan tähän ohjelmaan, joka on auki koko päivän teillä molemmilla. Kristian katsoo sitä tietyin väliajoin, joten päivitä sitä ahkerasti. Ja merkkaa tärkeät muutokset punaisella, Eveliina painotti. 

Eveliina siirtyi kirjekuoripinon luokse ja latoi ne Netan eteen. 

-Nämä jaat kahteen nippuun. Lähetykset, joissa lukee Kristianin nimi tai markkinointijohtaja, toimitat sellaisenaan hänen pöydälleen. Jos kuoressa on vastaanottajana vain markkinointipuoli eikä ketään ole nimetty erityisesti, ne kirjeet sinä avaat ja järjestät paperit oikeisiin mappeihin. Laskut menevät yleensä suoraan kirjanpitoon, mutta joskus niitä eksyy tännekin. Laitat ne silloin sisäisellä postilla eteenpäin. Eveliina katsoi Nettaa. -Ootko vielä kärryillä? hän kysyi hymyillen.

-Joo, kai mä olen, Netta vastasi, -Vaikka aika paljon asiaahan tässä yhdellä kertaa on. Mihin aikaa täällä muuten on yleensä tauot? hän sitten tiedusteli. -Ja jos mulle tulee asiaa vessaan, niin pitääkö mun kysyä lupa Kristianilta?

Eveliina tuijotti tyttöä. Olikohan se tosissaan? Hän tässä opettaa hiki päässä töitä ja nainen on kiinnostuneempi tauoista. Kristian ei olisi yhtään mielissään, jos kuulisi. Mies oli itse täysi työnarkkari ja odotti samaa myös muilta tiimissään työskenteleviltä. 

-Porukka kerääntyy yleensä kahvihuoneeseen ekan kerran yhdeksän maissa, Eveliina kertoi niputtaen samalla automaattisesti kirjeitä. -Lounas on yhdeltätoista ja seuraava kahvitauko kahden maissa. Työpäivä loppuu neljältä. Hän sitoi kirjenipun kumilenksulla ja siirsi sen syrjään. Nipun päälle hän kirjoitti post it-lapun, jossa luki “Kristianille”. -Assarit juovat kyllä yleensä kahvinsa huoneissaan, Eveliina jatkoi ja alkoi avata toisen nipun kirjekuoria. -Kun menet lounaalle ruokalaan, laita aina puhelinvastaaja päälle siksi aikaa. Ja tarkasta viestit heti palattuasi. 

Puhuessaan hän lajitteli useita kirjeitä, rei’itti ne ja veteli mappeja hyllystä laittaakseen paperit oikeille kohdilleen. 

-Niin ja muista leimata aina itsesi sisään ja ulos, hän sanoi kääntyen Nettaan päin. - Palkka maksetaan niiden leimausten mukaan. Mitähän muuta tässä vielä olisi, Eveliina mietti ja kääntyili ympäriinsä. -Onko sinulla nyt jotain akuuttia kysyttävää? hän katsoi Nettaa. -Mut saa kyllä aina puhelimella kiinni, jos tarvitset apua jossain. Jätän numeroni sulle tietokoneen ruudun reunaan. 

-Öööööm, rykäisi Netta. -Ei kai tässä mitään... Paitsi, että missä täällä voi tupakoida?


Eveliina nauroi mielessään palattuaan huoneeseensa. Millaisessa lirissä Kristian vielä olisikaan tuon tyhjäpään kanssa, hän ajatteli tyytyväisenä. Eveliina oli varma siitä, että mikään hänen puheistaan ei ollut saavuttanut Netan päässä mitään aivojen tapaistakaan ja jossain vaiheessa hänen täytyisi opettaa kaikki tytölle uudelleen. Eikä kannettu vesi pysyisi hanhen selässä silloinkaan. Tuo nainen ei tulisi olemaan pitkäikäinen Kristianin palveluksessa. Ulkoisista avuistaankaan huolimatta. 

Eveliina pyöritteli hetken huvittuneita ajatuksiaan, kunnes palasi takaisin maan pinnalle. Hänen täytyisi löytää jotain valonarkaa Kristianin toimista työpaikalla. Pelkkä sovinismi ei riittäisi saattamaan miestä tarpeeksi suuriin vaikeuksiin. Tuo tämänkertainen kottarainen saattaisi olla avain kaikkiin tietoihin ja tapaamisiin. Fiksumman sihteerin kohdalla hän ei voisi niin helposti udella Kristianin kalenterista tai käydä muina naisina katselemassa hänen papereitaan. Niin. Eveliinan oli pakko varmistaa, että Netta pysyisi talossa. Ainakin siihen saakka, että Eveliina saisi kostonsa. 

Jarkko keskeytti naisen mietteet huutamalla neiti Näpsän toimistoonsa. 

Siinä on toinen tolvana, Eveliina mietti kävellessään kohti Jarkon ovea. Mies, jonka mielestä kaikki naiset olivat pelkkiä kanoja, jotka oli luotu Aatamin kylkiluusta pelkästään viihdyttämään ja kokkaamaan. Jarkon mielestä nainen ei osannut käyttää älyään ja siitä kertoi hänen mielestään jo se, että suurin osa maailman hallitsijoista oli aikojen sivu ollut miespuoleisia. Tasa-arvo oli Jarkon mielestä pelkkää hapatusta ja naisten äänioikeuskin olisi voinut hänen mielestään jäädä saamatta. Naiset saivat kyllä olla työelämässä, kunhan pysyivät myynti- ja hoiva-alalla tai miesten alaisina avustajan hommissa. 

Jarkon oma vaimo oli ollut pelkkänä edustusvaimona jo monia vuosia. Hän oli ennen lapsia ollut menestyvä johtaja suuressa pankissa, mutta oli jättäytynyt sivuun perheen (ja ennen kaikkea miehensä) vaatimuksesta. Nyt hän suunnitteli tylsistyneenä uuden sisustuksen koko taloon neljä kertaa vuodessa ja sai miehensä kiipeilemään seinille. Hän oli ainoa muovivaimoista, jonka kanssa Eveliina oli joskus vaihtanut pitempäänkin kuulumisia. Nainen vaikutti erittäin fiksulta tapaukselta, jonka täytyi pitää väkisin kirkasta kynttiläänsä vakan alla, jotta perheen maskuliini saisi loistaa. Eveliina ei ollut ikinä käsittänyt naisia, jotka alistuivat moiseen. 

Eveliinan käsi oli jo Jarkon huoneen oven kahvalla, kun hän tuli vilkaisseeksi kelloa. Tasan neljä. Eveliina harkitsi vähän aikaa, kääntyi ympäri, napsautti koneensa kiinni, otti laukkunsa ja lähti pukuhuoneille. Hän käveli jo parkkipaikalla, kun Jarkko ryntäsi tulistuneena huoneestaan etsimään avustajaansa. Eveliina olisi antanut paljon anteeksi, jos olisi nähnyt, kuinka Jarkko koitti etsiä tarvitsemiaan papereita hänen tarkkaan aakkostetusta arkistostaan, niitä kuitenkaan löytämättä. Mies haki jopa kännykkänsä ja valitsi jo Eveliinan numeron. Ennen, kun puhelin alkoi edes hälyttää, hän kuitenkin katkaisi yhteyden muodostamisen. Hän ei voisi todistaa sihteerilleen, kuinka avuton suuri pomo olikaan ilman oikean kätensä jatkuvaa läsnäoloa. 

Jarkko potkaisi raivoissaan roskiksen kumoon ja palasi hetken päästä nostamaan sen ylös. Samalla hän jätti Eveliinan pöydälle tarralapun, jonka kohteliaita sanakäänteitä nainen tulisi aamulla ihmettelemään. 

“Huomenta! Olisitko niin ystävällinen ja etsisit mulle yhdeksäksi Porvoon tuotelistauksen. Kiitos jo etukäteen. Jarkko”.


Muutamaa päivää myöhemmin Eveliina oli taas käymässä kakkoskerroksessa. Netta oli soittanut hänet apuun kirjoittaessaan ensimmäistä tarjouspyyntöään. Eveliina seisoi Netan takana kumartuneena puoliksi hänen ylitseen. 

-Tuosta valitset firman tiedot paperiin. Niin. Siitä juuri. Ne kopioituvat alatunnisteessa itsestään jokaiselle sivulle erikseen. Ja printtaat kaiken sitten tälle paperille, hän näytti arkkia ylimmässä paperilokerikossa. -Ikkunalliset kuoret löytyvät alimmasta pöytälaatikosta. 

-Kiitos tosi paljon, Netta sanoi. -En olisi pärjännyt täällä näinkään pitkään ilman sun apuasi.

-Tämä meidän Eveliina onkin oikein tehokas ja näppärä nainen, kuului äkkiä heidän takaansa. Kristian oli ilmestynyt täysin huomaamatta toimistonsa ovelle ja nojasi ovenkarmiin katsellen heitä leveä hymy kasvoillaan. -Eve oli ennen mun sihteeri, joten suuriin korkkareihin olet neitokainen astunut, Kristian huomautti Netalle, joka vilkaisi pomoaan ja käänsi sitten katseensa nopeasti takaisin näyttöruudulle. Tyttö punastui sekunneissa ja Eveliina huokaisi mielessään. Taas sitä mentiin. 

Kristianin komea ulkomuoto hurmasi naisväen yleensä ensisilmäyksellä ja tämä itse oli charmistaan hyvin tietoinen. Mies suorastaan nautti siitä, että sai etenkin nuoret, taitamattomat tytöt kiemurtelemaan edessään kuin onkimadot, kun nämä taistelivat hänen huomiostaan. 

Eveliinasta oli heidän suhteensa alkuaikoina ollut toisinaan hauska katsella yökerhoissa, kuinka nuoret naiset koittivat iskeä Kristiania. He pyörittivät kiharoita sormiensa välissä, kohensivat tissejään paremmin tyrkylle, törröttivät huuliaan ja koittivat luoda arvoituksellisia katseita mieheen irtoripsiensä lomasta. Kun tyttöjen silmäpeli oli ollut kuumimmillaan, Eveliina oli työntynyt naismuurin läpi tiskille ja vienyt Kristianin mukanaan. Suudellut miestä pitkään tanssilattialla. Esittänyt kunnolla toisille, että tämä komistus kuului hänelle. Eveliina oli saanut siitä pelistä aina hyvät kicksit ja näitä iltoja oli seurannut väistämättä intohimoinen yö, jolloin hän oli vallannut Kristianin huomion lakanoiden välissä yhä uudelleen ja uudelleen. Saaden samalla sen tyydytyksen, että hänellä oli kerrankin jotain sellaista, mitä toiset tavoittelivat. Nyt hän oli jo kyllästynyt siihen peliin, mutta se jatkui siitä huolimatta yhä. Yksipuoleisena tosin. Kristianin ollessa enää ainoa pelaaja kentällä.

Eveliina tönäisi Kristiania olkapäähän.

-Älä nyt pelottele Nettaa tuolla tavalla, hän torui leikkisällä äänellä. -En mä mikään ihme sentään ole. Kuka tahansa osaa samat asiat vaikka silmät kiinni, kun on ollut täällä yhtä kauan kuin minä.

-Nono. Äläs nyt vähättele ansioitasi, Kristian vastasi ja iski silmää. -Mä lähden tästä nyt lounastapaamiseen, hän sitten sanoi Eveliinan ohi Netalle. -Tulen takaisin puoli kahteen mennessä. 

Kristianin lähdettyä, Eveliina istui pöydän reunalle ja totesi Netalle

-Jos sä haluat käydä rauhassa kahvilla ja vaikka siellä röökillä, nyt olisi hyvä aika. Mä voin pitää täällä puhelinta silmällä sillä aikaa ja lajitella vaikka postit. 

-Ihan tosi? Netta kysyi ilahtuneena. -Voisin kyllä tosissaan käydä, kun en ehtinyt aamullakaan edes juoda kahviani. Vaikka tuo Kristian on niin syötävä namu, niin se on ihan hirveä orjapiiskuri. Mulla oli aamulla yhdeksältä pöydänkulmalla kirjoitettavaa jo sivukaupalla. Kaikki oli vielä merkitty lähteväksi tänään. Jos ei muuta, niin hiiriranteen tässä vielä itselleen saa, hän naurahti, etsi kännykkänsä ja tupakkansa ja lähti kopistelemaan alakertaan.

Eveliina napsautti nopeasti auki Kristianin kalenterin. Aikaa olisi suunnilleen parisenkymmentä minuuttia. Hän tiesi, ettei mies laittanut koskaan tapaamisiaan omaan kalenteriinsa muistiin. Kristian luotti sokeasti siihen, että tietokoneella oleva päivyri oli aina ajan tasalla ja kävi katsomassa päivän ohjelmansa sieltä. 

Ahaa. Ylihuomenna torstaina, olisi tärkeä kokous koko firmaa ajatellen. Lontoo oli yksi heidän päätoimipaikoistaan maailmalla ja sieltä saapuisi pari asiakasta Suomeen tutustumaan tuotantotiloihin ja laittamaan bisneksiä alulle. Kristian oli yrityksen pääyhteyshenkilö Lontooseen ja hänen pitäisi olla ehdottomasti paikalla, että homma saataisiin sujuvasti eteenpäin. Nytpä muutettaisiin hiukan Kristianin päiväohjelmaa... Näin... ja... näin. Ja vielä siirto tuosta tuohon. Tehty. 

Muutamia sekunteja myöhemmin Kristianin kalenteriin oli merkitty torstainen lumekokous Helsingissä. Aamuyhdeksältä. Lontoon kokouksen Eveliina oli siirtänyt näkymään seuraavalle torstaille. 

Aikainen kokousajankohta pääkaupunkiseudulla varmistaisi miehen lähdön paikanpäälle jo keskiviikkoiltana, Eveliina laskelmoi. Ja keskiviikko näytti miehellä olevan muutenkin jo ohjelmoitu valmiiksi täyteen kaikenlaista aamusta iltaan. Jep, Eveliina nyökkäsi tyytyväisenä itsekseen. Siinä kiireessä mies ei tajuaisi edes ihmetellä Lontoon tapaamisen siirtymistä. Hyvä kun ehtisi ajoissa paikasta toiseen. Nyt Eveliinan tarvitsi vain ottaa itselleen kopio alkuperäisestä ohjelmasta, jotta voisi päivittää sen heti torstaiaamuna kahdeksalta takaisin samanlaiseksi. Tarpeeksi ajoissa, ettei Netta huomaisi mitään tullessaan vasta yhdeksään. Tarpeeksi myöhään, ettei Kristian ehtisi palata toimistolle tärkeään palaveriin.   

Seuraavaksi Eveliina meni arkistokaapille. Paperit olivat vieläkin hänen laittamassaan järjestyksessä, joten hän löysi nopeasti etsimänsä. Ja tiesi myös, ettei kyseisistä lapuista ollut kopioita. Hänen oli pitänyt hoitaa ne, mutta sitten oli tullut tämä ylemmän johdon järjestämä paikanvaihdos ja homma oli jäänyt. Eveliina seisoi hetken ohut mappi kädessään keskellä toimistohuonetta. Oliko hän nyt ihan varma tästä? Halusiko hän tuhota Kristianin hyvämaineisen uran syrjähyppyjen takia? Nimittäin juuri tätä mappia mies tulisi tarvitsemaan Lontoon asiakkaiden kanssa. Nämä tiedot olivat vain näissä papereissa, eivät edes missään koneella. Ennakkosopimustiedot salaisine hintoineen kaikkineen, jotka Kristianin oli pitänyt julkistaa huippudiilinä torstain tapaamisessa. 

-Sen jälkeen olkapäitä särkee jatkuvasta taputtelusta ja mun asema nousee firman arvoasteikossa raketin lailla, Kristian oli hehkuttanut Eveliinalle. -Ehkä katselet tässä nyt tulevaa toimitusjohtajaa, hän oli vielä naureskellut itsetyytyväisen näköisenä.   

Hyvä ja paha vuorottelivat Eveliinan päässä hänen katsellessaan paperinippua. Olihan Kristianilla ja hänellä ollut paljon ihaniakin hetkiä. Lopulta hän kuitenkin piilotti mapin mukanaan tuoman postipinon väliin, kuullessaan korkokenkien kopseen lähestyvän. Ja kun Netta vihdoin saapui röökinhajuisena tauoltaan, Eveliina näytti hänelle muistilappua pöydänkulmalla. 

-Tuli soitto Hesasta. Pikapalsu ylihuomenna. Uusi asiakas. Ei haittaa mitään, sillä Lontoo on siirretty viikolla eteenpäin. Varaa hotelli huomisesta torstaihin ja sano Kristianille, että meilaat sille paperit paikan päälle. Mä voin etsiä ne sun apuna vaikka huomenissa. 

-Voi kiitos tosi paljon, Netta kiitteli vuolaasti. -Olet tosi ihana ja välittävä tyyppi.

-Eipä mitään, Eveliina hymyili. -Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta. Nähdään taas!




Kommentit