Moi Olivia! Sori, että yhteydenotto on viivästynyt. On ollut vähän kaikkea. Olisko sulla joku päivä tällä viikolla vapaata, niin voitais nähdä jossain? Jere
Heippa Jere! Eipä haittaa, on ollut tässä vähän opiskelukiireitä mullakin. Sopisiko ylihuomenna, torstaina? Kuuden maissa? Mun luona? Asun Omenakuja kolmessa. Olivia
Ok. Sopii. Nähdään silloin.
Olivia tuijotti viestejä. Miehet eivät kyllä liikoja jutelleet. Eivät luonnossa, mutta eivät viesteilläkään. Emojitkin oli varmaan kehitetty pelkästään naisia varten.
No, hän kohautti hartioitaan, pääasia varmaan, että Jere oli vihdoin tulossa. Vaikka mitään suuria tunnetiloja ei hänen viesteistään pystynyt lukemaankaan.
Olivia seisoi alusvaatekaupassa ja liu’utti rintaliivejä tangoilla kiivasta tahtia. Hänen olisi ihan pakko löytää uusi alusasusetti iltaa varten. Ihan pakko.
Olisiko tuo musta pitsinen hyvä, hän mietti ja hylkäsi kuitenkin nopeasti kyseisen vaihtoehdon liian peittävänä. Nuo viininpunaiset puolikuppiset olisivat kyllä tosi syntisen näköiset. Ja värisetkin. Olivia hiveli sormenpäillään kaaritukia. Ne toisivat ryhtiäkin olemukseen. Mutta toisaalta... antaisivatko ne liian tyrkyn vaikutelman? Hän kääntyi Krissen puoleen, joka piteli sormissaan valkoisia stringejä, joissa oli enemmän narua, kuin kangasta. Krissen ilme oli katsomisen arvoinen, kun hän tihrusti Oliviaa pitsisen kangaskaistaleen läpi.
-Nämä, hän ilmoitti arvokkaasti, -Kustantavat kahdeksankymppiä. Mikä näissä maksaa? Jos haen kotona lasten pöytälaatikosta kumilenksun ja sidon siihen tiskirätin, saan samanlaisen lapun aikaiseksi paljon halvemmalla.
-Mutta tiskirätti ei kiihota miehiä yhtä paljon, kuin rietas pitsi kultaseni, Olivia vastasi yhtä arvokkaalla äänellä.
-Miehet! puuskahti Krisse. -Ne nyt kiihottuu ihan mistä vaan. Siihen ei paljoa tarvita. Itse en luota alusvaatteiden voimaan alkuunkaan, koska päätös sänkyhommista tehdään jo ulkokuoren perusteella. Jos haluat vaatteilla vihjailla, sun pitää panostaa vaikka nahkahousuihin. Ei kukaan sun mekkosi alle tule katsomaan millaiset kalsarit sulla on ja päätä vasta sen perusteella viitsiikö lähestyä neitoa intiimimmässä mielessä. Ei edes Jere, hän iski silmää Olivialle.
-Tiedetään, mutta kauniit alusvaatteet tuovat itsevarmuutta, Olivia selitti. -Ja ovat kuin piste iin päällä, kun vaatteet otetaan pois. Kuvittele miltä tuntuisi, jos isket tyylikkään miehen baarista ja lähdette sen luokse “yömyssylle”. Vähennätte siinä kiimaisina ekat kuteet jo eteisen lattialle. Sinä kiehnäät seinää vasten stay upeissasi ja upeissa pitsiliiveissäsi. Äijä pudottaa siistit suorat housunsa nilkkoihin ja paljastaa pierunhajuiset, haalistuneet Black Horsensa, joiden persauksessa on pari ylimääräistä reikää. Pam! Tunnelma latistuu ja päällimmäiseksi pakkautuu fiilis, että siinäpä seisoo vain halpa lahja, joka oli hyllyllä pakattuna upeaan paperiin. Pettymys on päällimmäisenä jo ennen kumin laittoa. Olivia hymyili ja heilutteli edessään kaksia rintsikoita, vertaillen niitä kolmansiin tangolla. -Niin, että sano mitä sanot, mutta alusvaatteet ovat tärkeät. Mitkä näistä sä ottaisit? hän kysyi sitten ystävältään. -Kaikki on suurin piirtein samaa hintatasoa.
Krisse katseli vaihtoehtoja pää kallellaan ja näytti lopulta viininpunaisia, puolikuppisia syntiliivejä, joita Oliviakin oli heti alkuun ajatellut, mutta pitänyt liian anteliaana.
-Nämä, hän sanoi. -Ne suorastaan huutavat riisumista. Taidan riisua kohta itsekin, hän irvaili. -Alkaa niin kuumottaa pelkkä katsominen.
-Näitä mäkin mietin, Olivia sanoi Krisselle. -Ei kai nää ole kuitenkaan liian..., hän irvisti.
-Hani, Krisse lohdutti. -Sä olet lähdössä treffeille varatun miehen kanssa. Taitaa olla liian myöhäistä miettiä onko mikään liian..., hän irvisti Olivialle paljonpuhuvasti takaisin. -Ja ainakin oot nättinä, kun Sofia löytää teidät ja pieksee sut sinisenpunaisenkirjavaksi. On sitten tissiliivi ja mustelma silmässä ihan sävy sävyyn, hän lisäsi virnistäen.
Olivia huitaisi kädellään Krissen suuntaan.
-Ole hiljaa siinä. Se mitään voi löytää, kun me tavataan mun luonani, hän selitti. -Syödään jotain ja otetaan vähän viiniä. Ehkä katotaan leffaa tai pelataan joku lautapeli. Ja jutellaan.
Krisse löi kädellä otsaansa.
-Et kai vain meinaa itse ruokaa laittaa? hän sitten tiedusteli Olivialta varovasti. -Ei muuten, mutta kun et ole mikään varsinainen keittiöihminen. Se voi syödä vähän tunnelmaa, jos pizzassa ei ole kuin kastike pohjalla. Siis jos käy samalla tavalla, kuin sen marjapiirakan kanssa tässä taannoin, hän selitti pilke silmäkulmassa.
-Hahhahhaa! Olivia esitti nauravansa. -Tiedoksi sulle, jolle asia ei kuulu pilkunkaan vertaa. Tilaan pizzan valmiina ja ihan kotiinkuljetuksella. Ei mitään kokkailuja tähän iltaan kiitos. Mulla on muutenkin stressiä, joten haluan pelata edes tarjoilun kanssa varman päälle.
-Ja tarjoilulla me tarkoitetaan siis pelkästään pizzaa...? Krisse tiedusteli hymyillen. -Vai meinasitko tarjota jotain myös tiskin alta? hän tönäisi Oliviaa kylkeen.
-Sä halusit olla tietämätön kuvioista, joten en kommentoi, Olivia vastasi. -Meidän juttuja on sitä paitsi kuunneltu tuolta kassan takaa jo ihan tarpeeksi kauan, joten käväisen nyt maksamassa nämä kalliit ihanuudet ja voidaan sitten käydä tuossa läheisessä kahvilassa cappuccinoilla. Ai niin... Tarvitsen muuten vielä uudet stay upitkin. Tuollahan niitä näyttää olevankin kassan vieressä. Odota sä tässä, niin tulen kohta, Olivia sanoi Krisselle ja nappasi liivisetin mukaansa.
-Tulen kassalle sun mukaan, Krisse sanoi hiljaisella äänellä. -Taidan ostaa tämän pitsilapun itselleni ja yllättää Tonin näin torstain kunniaksi. Hän näytti nyrkkiinsä sullottuja stringejä. -Toivottavasti nämä saa ruskeassa paperipussissa mukaan.
-Ja sä et muka usko alusvaatteisiin, Olivia kiusasi ja lähti kohti sukkahousuhyllyä.
Yhdeksältä torstai-iltana Olivian jännitys oli jo hiukan laantunut. Jere oli saapunut ajallaan ja tuonut tullessaan pullon valkoviiniä. He olivat syöneet pizzaa, juoneet pari lasillista viiniä ja istuivat nyt Olivian olohuoneessa pelaamassa ristiseiskaa. Saden levy soi hiljaa taustalla ja Jere kertoi kortteja läiskiessään itsestään sekä elämästään. Olivia esitti sopivissa kohdissa tarkentavia kysymyksiä. Tunnelma oli oikein leppoisa.
-Sulla on pakko olla patakutonen, Jere sanoi Olivialle. -Lataa se pöytään, niin saadaan avattua viimeinenkin maa.
-No en varmasti lataa, Olivia vastusti. -Se on mun pihtauskortti siihen saakka, että olen saanut pöytään kaikki muut sinne sopivat. Ja usko pois - niitä mulla riittää. Sä joudut kohta anelemaan multa kortteja itsellesi.
-Tässä pelissä pihtaaminen saattaa kusta omille nilkoille, Jere naurahti. -Kyllä se niin päin menee, että sä olet kohta anelemassa mun edessäni. Hän vilkaisi Oliviaa kulmiensa alta. -Katsotaan sitten annanko.
Tunnelma sähköistyi hetkessä heidän välillään. Oli tarvittu vain muutama vihjaileva lause ja Oliviasta tuntui, ettei hän saanut enää kunnolla henkeä. Kaikki sanat ja ajatukset katosivat hänen mielestään, kun hän jäi vain katselemaan Jeren silmiä ja suuta. Uskaltaisiko hän...? Voisiko hän...? Olivia nuolaisi kuivuneita huuliaan ja nielaisi kuuluvasti.
Rauhoitu nyt nainen, hän komensi itseään. Hermoilemalla teet itsestäsi vain naurettavan, idolinsa edessä läähättävän teinitytön. Jere ei ikinä katsoisi sellaisia naisia kahta kertaa. Ja kukaan ei tykkää tyrkyistä. Pitää olla vähän hard to get, niin miehelläkin on jotain yritettävää, oli Krissekin sanonut. No niin, hän sparrasi itseään. Jatka pelaamista ja puhumista. Tarjoa lisää juotavaa. Ja pyyhi tuo ällöttävä rakastunut hymy naamaltasi.
-Lisään ristiysin, Olivia sanoi. -Otatko lisää viiniä?
-Kiitti muru, mutta en taida, Jere vastasi. -Mulla on treenit huomenna kavereiden kanssa aamukasilta, eikä oo varaa olla krapulassa. Mutta lasin vettä voisin ottaa. Tai Vichyä, jos sulla sattuu olemaan?
-Taitaa siellä olla jääkaapissa, Olivia muisteli. -Ehkä kaksi. Oota hetki, käyn hakemassa.
-Ja sitten et huijaa sillä välin, Olivia huuteli Jerelle matkallaan keittiöön.
Hetken päästä hän tuli takaisin olohuoneeseen mukanaan kulhollinen sipsejä, Vichypullo sekä viinipullon jämät.
-Mulla ei ole huomenna treenejä kavereiden kanssa, hän virnisti Jerelle. -Eikä kyllä yksinkään, joten taidan kiskaista vielä nämä pullon pohjat. Krapulastakaan ei ole haittaa, koska huomenna on mun vapaapäiväni. Sekä kouluhommista, että työpaikalta. Tämä nainen on siis vapaa kuin taivaan lintu. Tekemään mitä vaan, hän levitti nauraen kätensä.
-Sä taidat bilettää aika rankasti, Jere totesi.
-Miten niin? Olivia kysyi hieman loukkaantuneena. -Mistä sä niin päättelet? Eihän me edes tunneta toisiamme.
-Luen toisinaan sun blogia, kun Sofia kertoi, että sä puuhailet sellaisen parissa, mies vastasi. -Ja kyllähän Sohvi juttelee kavereittensa asioista mullekin. Siltähän mä pääasiassa kuulin sen, että sä juhlit aika kovasti ja viina kuuluu melkein joka kerralla asiaan.
Jere löi pöytään herttakympin ja avasi Olivian tuoman vesipullon.
-Ei sillä, että se mulle kuuluisi, hän sanoi ja vilkaisi Oliviaa. -Itse en vaan paljoa välitä juomisesta tai muullakaan tavalla epäterveellisestä elämästä. Kun ottaa, on kiva ottaa sillä tavalla, ettei oo yksi päivä elämästä pois seuraavana aamuna huonon voinnin takia, Jere hymyili. -Se olisi sun vuorosi, hän sitten huomautti Olivialle.
Olivia laittoi pöydälle ensimmäisen käteensä osuvan kortin - taktikoimatta sen kummemmin. Hän oli aivan järkyttynyt. Ei hän ollut osannut odottaa saarnaa ihannoimaltaan mieheltä omasta biletystyylistään.
-Hah, nyt teit mulle palveluksen, Jere naurahti ja löi kaksi viimeistä korttiaan pöytään peräjälkeen. -Ja tässä on teille voittaja, hän tuuletti pullistellen hauiksiaan.
Olivia hymyili vaisusti. Hänen hyvä tuulensa oli mennyttä, eikä hänen tehnyt enää mieli edes koskea viinipulloonkaan. No, olisipa ainakin parempi aamu huomenna, hän mietti ärtyneenä.
Jere katsahti Oliviaan ensin nopeasti ja sen jälkeen uudelleen.
-Et kai sä vetänyt hermoja tuosta äskeisestä? hän kysyi. -Ootko huono häviäjä vai siitä juomisjutustako sä otit itseesi? hän tarkensi. -Et nimittäin ole nyt lainkaan sellainen ilopilleri, jollaisena oon tottunut sut aina näkemään.
-Ei tässä mitään, Olivia hymähti, mutta ei onnistunut vakuuttamaan edes itseään. -Taidan olla vain vähän väsynyt, kun en saanut unta koko viime yönä, hän selitteli.
Tosiasiassa hän oli maannut valveilla ja kuvitellut silmät sumeina hänen ja Jeren rakkaustarinan voittokulkua sekä heidän ensimmäistä yhteistä yötään. Kuka siinä nyt saisi nukuttua, kun keho hyrräsi täysillä ihastuksesta ja himosta?
Jere hyppäsi Olivian viereen ja puristi tämän kylkeään vasten.
-Jos sä olet väsynyt, niin setä vie sut nukkumaan, hän nauroi ja alkoi nostaa Oliviaa vahvoille käsivarsilleen. -Tulehan sieltä ja näytä Jerelle, missä päin makuukamari on, niin pääsen auttamaan neidin yöpuulle, hän sanaili. -Ehkä löysään vielä neidon siveysvyötäkin hiukan, kun ketään esiliinaa ei ole paimentamassa.
Olivian närkästys haihtui hetkessä ja hän viittasi Jeren sylissä istuen suunnan oikealle. Sitten hän tarttui molemmin käsin miestä lujasti kiinni niskan takaa ja antoi tämän kantaa itsensä makuuhuoneeseen.
Kommentit
Lähetä kommentti