-Hei tytteli, Jarkko sanoi seisoen toimistonsa oven raossa. -Viitsisitkö tuoda mulle ne ensi viikon Japanin soppariluonnokset? Ja neukkarin voisi varata huomiseksi yhdestä kolmeen mun käyttöön. Järjestä sinne myös jotain haukattavaa. Neljälle, hän vielä tarkensi häviten huoneensa uumeniin.
Tytteli! Eveliinaa puistatti. Hän napsautti auki koneeltaan neuvottelutilojen varauslistat ja buukkasi pienimmän huoneista Jarkon toivomalle ajalle. Sitten hän soitti keittiölle ja varasi palaveriin tarjolle kahvia, teetä, vesipulloja, voileipiä, muutaman leivoksen sekä hiukan hedelmiä. Lopuksi hän käveli arkistokaapilleen ja kaiveli siellä olevista kansiopinoista halutut sopimusluonnokset. Eveliina veti syvään henkeä, koputti oveen ja luvan saatuaan astui huoneeseen. Jarkko istui puhelimessa ja silmäili Eveliinaa arvioivasti. Hänen otsansa rypistyi kummastuksesta ja hän nojautui eteenpäin pöydän yli nähdäkseen paremmin.
Juttukumppaniaan kuunnellen mies viittasi kohti pöydänreunaa, johon halusi Eveliinan jättävän kantamuksensa. Kun Eveliina tuli pöydän viereen, Jarkko sanoi luuriin –Hetkinen, ja peitti sitten kuulokkeen kädellään.
-Mitä helvettiä sulla on päälläsi? hän sihahti Eveliinalle. -Näytät ihan pulimummolta. Tai bingoemännältä. Joltain… hemmetin vanhalta varikselta nyt kuitenkin, hän lopetti irvistäen.
-Olen ymmärtänyt, että täällä kaivataan asiallista pukeutumista, joten noudatan vain toiveita, Eveliina vastasi viattomasti hymyillen. -Puolustuksekseni täytyy kyllä sanoa, etten tähdännyt ihan mummolookkiin, mutta rapatessa roiskuu. Huomenna sitten paremmalla onnella.
-On parempi ollakin huomenna taas normaaleissa kuteissa paikan päällä, ärähti Jarkko vihaisesti. -Tuo habitus ei kuule ihan tuo esille sitä imagoa, jota meidän firma haluaa pitää yllä. Koita nyt luoda kuvaa menestyvästä, ajan hermolla olevasta yrityksestä, jos sihteeri on ryöstänyt vaatteensa torimummolta ja lyönyt päähänsä pannumyssyn.
-Tämäkö? Eveliina koitteli nutturaa, jonka oli sitaissut päänsä päälle. -Tämähän on sihteerien keskuudessa varsinainen klassikko, hän sitten vitsaili. -Jo sihteeriopistossa harjoitellaan tekemään nuttura siististi ja sitomaan se lyijykynällä tiukaksi. Heti sen kurssin jälkeen, jolla opetellaan keittämään hyvää kahvia ja tarjoilemaan se oikein, hän tarkensi. -Puuttuu enää, että nuttura on harmaa, mutta sekin korjaantuu kyllä ajan myötä.
-Anteeksi, pieni hetki vielä, Jarkko sanoi välissä puhelimeen ja peitti taas kuulokkeen. -Mun sihteeri ei tule töihin nilkkoihin saakka ulottuvassa kukkamekossa ja tasapohjakengissä. Ihan kuin sä olisit lähdössä jumalauta latotansseihin nainen! Ja tuo virkattu liivi! Mistä helvetin kirpputorin kassantauksen roskiksesta sä olet tuollaisen kaivanut? Luulin, että nuo menivät huudosta jo 90-luvulla. Jarkko pyöritteli päätään. -Sun onneksesi mun palaveri on vasta huomenna. Eihän sua kehtaisi tuon näköisenä ottaa samaan huoneeseen edes pöytäkirjaa pitämään.
-Eikö pomo tiedä, että toisten ulkonäön arvostelu on asiatonta? Eveliina letkautti. -Ja ottaen huomioon vielä asemasi sen toisen ihmisen esimiehenä, käytös on vielä tuomittavampaa. Tosin, mitäs minä siitä tiedän. Olenhan vain sihteeri.
Eveliina kääntyi ja lähti kävelemään ovelle.
-Päästän nyt sut jatkamaan tärkeää puheluasi ja lähden viilaamaan kynteni. Kun kynsilakka on kuivunut, varaan sulle ne pyytämäsi lisäpäivät sinne talven ihmemaahan. Sen kokouksen yhteyteen, hän muistutti päätään kääntäen.
Eveliina avasi oven ja astui omaan toimistohuoneeseensa. Jarkko jäi tuijottamaan hänen peräänsä suu auki, luuri edelleen peitettynä.
Eveliina selasi tietokoneellaan vapaita hotelleja Jarkon helmikuiseen kokoukseen. Palaveri pidettäisiin torstaina, joten varauksen pitäisi olla ainakin keskiviikosta sunnuntaihin.
Jarkko oli juuri hetkeä aiemmin lähtenyt lounastapaamiseen ja pyytänyt lähtiessään Eveliinaa varaamaan samalle viikonlopulle hänen vaimolleen ja kahdelle lapselleen meno-paluun junalla isovanhempien luo Ouluun.
-Pääsee perhekin pienelle irtiotolle, kun iskä raataa töissä, hän oli veistellyt nauraen.
Kun Eveliina seikkaili VR:n sivustolla klikkaillen päivämääriä, hän yhtäkkiä pysähtyi. Loistava suunnitelma alkoi kehkeytyä hänen päässään. Hän kaivoi firman yhteystiedoista Jarkon vaimon numeron ja hyvin, hyvin pienen hetken harkittuaan, näppäili sen, nosti kuulokkeen korvalleen ja odotti.
Neljäkymmentäviisi minuuttia myöhemmin Eveliina oli varannut suositun laskettelukeskuksen parhaasta hotellista sviitin Jarkolle, tämän vaimolle ja heidän lapsilleen. Lisäksi hän oli tilannut huoneeseen skumppapullon ja vaimolle spasta kuumakivihieronnan. Jarkko voisi sillä aikaa huvitella altaalla lastensa kanssa, hän päätti.
Jarkon vaimo oli ollut enemmän kuin riemuissaan, kuultuaan, mitä Eveliinalla oli ollut asiana. Eveliina oli nauruaan pidätellen sujuvasti satuillut, kuinka paljon Jarkkoa harmitti, kun hänen kokouksensa veivät aina perheeltä aikaa. Niinpä Eveliina oli ajatellut yllättää huomaavaisen pomonsa ja hankkia tälle perheen paikalle. Se oli toki vähintä, mitä hän voisi Jarkon eteen tehdä, hän oli sanonut painokkaasti. Yllätyksen pitäisi tietysti säilyä loppuun saakka, Eveliina oli vannottanut Jarkon vaimoa. Niinpä perhe matkustaisi pohjoiseen vasta torstaiaamuna, kun Jarkko menisi junalla jo päivää aiemmin. Vaimo ja lapset olisivat juuri oikeaan aikaan hotellilla. Odottamassa iloista isää, joka saapuisi väsyneenä kokouksesta huoneeseen.
Eveliina sulki tyytyväisenä hotellin sivut. Siitäs sait ääliö, hän ajatteli voitonriemuisena ja nosti kädet päänsä yläpuolelle äänettömään tuuletukseen
Kiitos, kun käyt lukemassa 😊 Otan mielelläni myös palautetta tekstistä vastaan kaneliomena76@gmail.com
Hyvää joulua 💖
Emppu
Kommentit
Lähetä kommentti