Siis mitä hemmettiä Olivia?! Ootko sä nyt oikeasti mennyt vetään kielareita Jeren kanssa? Sofia naulaa sut ladon seinään, jos saa kuulla. Krisse
Mähän sanoin, ettei sun tarvi tietää asiasta mitään. Paras siis, etten kerro tämän enempää. Halituksin Liv
Voi jumaliste! Luenhan mä sun blogiasi herranen aika! Siellähän nainen kertoo kaiken. Ja vinks vinks, Sohvi lukee sitä myös. Krisu
Sitten sun kannattaa varmaan lopettaa blogin seuraaminen. Uusia lukijoita on ilmaantunut pilvin pimein seuraamaan mun kolmiodraamaa, joten yhden häippääminen ei haittaa : ) Olivia
Onko sun mielestä moraalisesti oikein saada julkisuutta toisten kustannuksella? Jonkun sydän tässä särkyy ja pahemman kerran. Toivottavasti ei oo omasi. Krisu
Sanoin jo pitäväni huolen itsestäni. Nähdään. Olivia
***
Milla kiinnitti jouluvaloja Maisan huoneen verhotankoon. Johto oli tuhannella solmulla edellisvuoden jäljiltä ja Milla alkoi hermostua sen selvittelyyn. Homma jäisi kohta suosiolla Aleksille.
Hän rapsutti päälakeaan ärsyyntyneenä. Hemmetin talvi ja pakkaset. Hiuspohjaa kutitti koko ajan mahdottoman paljon ja päänahkaa raapiessa pieniä valkeita hiutaleita putoili Millan ympärille sinne tänne. Hilseen vuoksi hän ei voinut pitää koskaan tummia vaatteita. Saattoihan tosin olla, että hiusten pesuvälikin oli venynyt taas liian pitkäksi, Milla mietti väsyneenä. Taisi olla tällä kertaa jo kolmatta viikkoa, kun tukka sai roikkua rasvaisena klönttinä, jonka hän sitaisi aamulla sen enempiä harjaamatta ponnarille tai nutturalle.
Milla ei ymmärtänyt mikä oli vialla. Joulu oli yleensä hänen suosikkijuhlansa vuodessa, mutta tänä vuonna se ei herättänyt hänessä muita tunteita, kuin valtavan väsymyksen. Häntä väsytti aina vain, vaikka olisi nukkunut kuinka paljon. Joskaan heidän perheensä kyllä piti huolen siitä, että unitunteja ei vahingossakaan tullut ylimääräisiä. Ainakaan hänelle. Milla meni joka ilta nukkumaan puolen yön maissa ja heräsi aamuisin kuuden aikaan. Noiden kuuden tunnin aikana keskeytymätöntä unta ei ollut paljoakaan. Hän kävi pari kertaa vessassa, hakemassa vettä ja katsomassa lapsia. Toisinaan hän istui keskellä yötä hetken keittiössä lukemassa kännykän näytöltä uutisia ja juomassa yrittiteetä. Juuri, kun hän aamuyöstä onnistui hetkeksi torkahtamaan, kömpi Maisa heidän väliinsä ja Milla heräsi taas. Siitä hän sitten valvoikin loppuyön, saamatta enää nukuttua ennen kellon soittoa tai Killen kuonollatönimisherätystä.
Milla repi auki yhtä valosarjan solmuista ja mietti haluttomana, että hänellä olisi enää pari tuntia aikaa, ennen kuin lapset palaisivat kotiin. Siinä ajassa hänen pitäisi ehtiä imuroida ja pyyhkiä pölyt. Niin ja pestä vessat myös. Loppuilta menisikin perheen parissa, sillä hän oli luvannut lapsille pipareiden leipomispäivän tänään ja lupauksensa hän aikoi pitää, huvitti itseä tai ei. Kaaos siitä tulisi, hän tiesi sen jo valmiiksi. Aivan täydellinen sellainen, mutta jaksaa täytyi.
Aleksi ei koskaan osallistunut leipomis- tai pelihetkiin, vaan ne jäivät aina Millan kontolle. Milla halusi luoda lapsille muistoja, Aleksia ei voinut vähempää kiinnostaa. Mies sanoi aina Millalle, ettei ollut itsekään koskaan lapsena leiponut ja ihan normaali hänestä oli silti kasvanut.
-Mutta piparitalot, Milla oli yrittänyt. -Ja koristellut nimikirjaimet taikinasta kuuseen. Nehän ovat ihan perinteitä! Meidän pitää tehdä lapsille perinteitä. Tulisit säkin nyt tekemään omat versiosi, hän oli katsonut Aleksiin vetoavasti. Mutta mies oli kieltäytynyt jyrkästi.
Milla kiskaisi solmusta, joka meni entistä tiukempaan sykkyrään. Hän heitti turhautuneena valosarjan huoneen nurkkaan, niin että muuntaja kolahti täysillä seinään, jättäen siihen ruman mustan jäljen. Milla purskahti itkuun ja valui seinää pitkin istumaan lattialle, Maisan sängyn viereen.
Miksi hän ei jaksanut enää mitään? Miksi hän ei tuntenut enää mitään? Minkä takia hän ei osannut enää iloita ja nauttia lapsistaan, joiden kanssa tekeminen oli vielä vuosi sitten ollut hänelle mitä suurin riemu ja normaali osa arkipäivää? Nykyään kaikki tekeminen tuntui niin hemmetin vaikealta ja pelkkä tekemisen ajattelukin niin raskaalta. Jos Milla olisi saanut päättää, hän olisi jäänyt aamuisin nukkumaan. Syönyt pelkkää pullaa ja suklaata ja keitellyt juomaksi muutaman pannullisen kahvia päivässä. Lukenut kirjoja ja joogannut. Mietiskellyt, tehnyt metsäretkiä ja neulonut villasukkia korikaupalla. Ottanut päiväunia. Valvonut pitkään ja katsellut vanhoja, suomalaisia, mustavalkoelokuvia. Mutta ei. Milla ei saanut päättää. Hänen elämästään päättivät lapset, mies, asiakkaat, työntekijät, vanhemmat ja appivanhemmat. Heillä kaikilla oli lista vaatimuksia ja odotuksia, joita Milla koitti parhaansa mukaan täyttää, siinä kuitenkaan onnistumatta. Aina hänen täytyi tuottaa pahaa mieltä jollekulle, jonka juttuihin hän ei ehtinyt mukaan. Eikä hän kaikkea olisi jaksanutkaan, jos aikaa olisi ollutkin.
Milla kääntyi makaamaan Maisan vaaleanvihreälle nukkamatolle, pyyhki silmäkulmiaan ja veti tytön pehmokoiran päänsä alle.
Heidän elämäntilanteensa oli pikkuhiljaa johtanut siihen, että hän suoritti arkeaan aamusta iltaan. Hänellä ei ikinä enää ollut aikaa niille asioille, joista hän sai itse energiaa. Joista hän tykkäsi. Jokainen päivä jätti seuraavalle päivälle kasan rästihommia, jotka viikko viikolta kasautuivat suuremmaksi kasaksi. Lopulta ne olivat yhtä suurta “tekemistä odottavat”-vuorta, josta Milla poimi homman silloin, toisen tällöin. Kaikki aikatauluihin liittyväiset jutut olivat hänellä aina myöhässä viikon tai pari.
Milla nousi lattialta ja käveli hitaasti makuuhuoneeseen. Hän avasi vaatekaappinsa ja penkoi käsillään paitahyllyn takaosaa. Hetken tunnusteltuaan, Milla veti ulos kaapista pienen laatikon, istahti sängyn reunalle ja avasi kannen. Pari avaamatonta suklaalevyä, lakupussi ja puolikas tervaleijona-aski. Milla katseli karkkikätköään arvioiden ja otti lopulta käteensä maitosuklaalevyn. Vimmaisesti hän repi siitä kuoren auki ja alkoi syödä levyä suoraan reunasta. Kuin leivänpalaa.
Suklaanokareet putoilivat Millan syliin, kun levy hupeni nopeaa vauhtia. Hän söi mekaanisesti. Söi ja söi, maistamatta yhtään mitään. Kun hän oli lopetellut suklaalevyn, hän ruttasi paperit, piilotti ne roskakoriin alimmaksi muiden roskien alle ja koukkasi vielä keittiön piparilaatikon kautta. Milla työnsi suunsa täyteen pieniä piparkakkuja ja otti pari vielä taskuunsa mukaan. Sen jälkeen hän palasi Maisan huoneeseen, poimi valosarjan maasta ja jatkoi huokaisten sen johdon selvittelyä.
Kommentit
Lähetä kommentti