Eveliinan nöyryyttävästä päivästä kännisekoiluineen oli kulunut viikko. Hän oli palaamassa työpaikkaruokalasta pöytänsä ääreen, kun päätti vielä käväistä naistenhuoneen kautta. Vessakopissa istuessaan Eveliina salakuunteli huvittuneena juuri tulleiden kahden myyntipuolen naisen, Sannan ja Mallun, juttelua. Naiset vertailivat innokkaasti firman miehiä keskenään ja miettivät ketä yrittäisivät itselleen illan iloksi parin viikon kuluttua vietettävissä pikkujouluissa.
-Pertti on tosi kiva, sanoi Mallun ääni. -Meillä on ollut pientä flirttiä sen kanssa ilmassa jo pidemmän aikaa. Se kyllä seurustelee, mutta kuulemma vain puolivakavissaan. Mä ymmärrän sen niin, että tie on vapaa, nainen hymähti.
-No etkä ala yrittämään varattua miestä, Sanna vastasi kauhistuneena. -Parisuhteessa olevat, kukasta kukkaan lentävät miehet sanovat aina, että niiden senhetkinen liitto on saattohoidossa ja lupaavat erota mahdollisimman nopeasti. Ne maalaavat kuvan naisestaan ihan kamalana, miesten oikeuksia polkevana hirviönä. Sitten sä tarjoat lohdun ja sen sylin, mitä kotona ei enää kuulemma saa. Lopulta jäät kuitenkin etsimään taas seuraavaa, koska eihän ne reppanat koskaan sieltä kotipesältään mihinkään lähde. Oot vain hetken huvi, siinä kaikki.
-Älä viitsi olla tuollainen ankeuttaja, Mallu nauroi. -Kuka sanoo, että vaan miehillä on oikeus panna jokaista vastaantulijaa? Samat oikeudet ne kai naisillakin on yhden yön juttuihin? Kun saadaan jossain vaiheessa aikaan kunnon seksuaalinen vallankumous, eivät petipuuhissa aktiiviset naiset saa enää huoran leimaa, vaan hommaa pidetään yhtä normaalina, kuin vastakkaisellakin sukupuolella.
-Mä en ainakaan halua sellaista vallankumousta, Sanna vastasi napakasti. -En ymmärrä sängystä toiseen juoksemista kummaltakaan sukupuolelta. Eikä parisuhteiden rikkominen ole mun mielestäni yhtään hyväksyttävää. Niin, että Pertin jätät rauhaan tai mä seison teidän kahden välissä koko illan.
-No mitäs mieltä oot sitten neloskerroksen Eveliinan touhuista? Mallu kysyi. -Onko se ihan ookoo, että muija iskee oman pomonsa duunireissulla ja lopulta muuttaa sen kanssa yhteen asumaan? Kristianhan oli tuolloin vielä vaimonsa kanssa yhdessä, vaikka kaikki sanookin, että liitto oli silloin jo tuhoon tuomittu.
Eveliina jäykistyi kuullessaan oman nimensä. Nyt hänen ei auttaisi liikahtaakaan, ettei paljastuisi.
-Siitähän puhuttiin yksi päivä kahvihuoneessa, että se yrittäisi jo uutta pomoaankin. Sitä Jarkkoa, Sanna vastasi. -Eveliina jää kuulemma aina perjantaisin ylitöihinkin, että saisi Jarkon kanssa lisää kahdenkeskistä aikaa. Kyllä pitää olla miehenkipeä emäntä, kun ei yksi äijä riitä. Ja molemmat munat vielä samasta korista, nainen naurahti. -Mutta tapansa jokaisella. Mitäs me ollaan hänen moraaliaan arvostelemaan.
-Se on kuulemma kamala nainen se Kristianin entinen, Sannan ääni jatkoi. -Kaunotar ja hirviö samassa paketissa. Piti omaa työtään niin tärkeänä, että unohti perheensä kokonaan. Mies ei tykännyt siitä, kun on itse reissuhommissa monta viikkoa vuodessa ja teki pesäeron. Eveliina sattui olemaan kätevään aikaan käsillä luotettavaksi lastenhoitajaksi.
-Älä! Meinaatko, että se vaan lasten takia... Mallu epäili kiihkeällä äänellä. -Tai olenhan mä kuullut, kuinka usein se mies vaihtaa leikkikaveria. Ex-vaimo saattoi olla tietoinen siitä, että Kristian kävi huvittelemassa muualla, mutta ei välittänyt. Taisi hiihdellä samoilla laduilla itsekin.
Mallu huokaisi. -Mutta niinhän se on, ettei tiikeri mihinkään raidoistaan pääse. Vaikka Eveliina on kuinka soma ja nuori, ei se riitä pitämään vapauteen tottunutta miestä kotona, vaan kyllä Kristian pettää nuorikkoaankin. Vähintään työmatkoilla, ellei kotimaassakin.
-Ai hitsi, onko sulla kynsiviilaa? Sannan ääni kysyi. -Mulla lohkesi etusormen kynnen pää ja siihen jäi inhottavan karhea repale.
-Taitaa olla käsilaukussa, Mallu vastasi. -Tuu mun työpöydän kautta, niin etsin sen sulle.
Naiset kopistelivat tiehensä korkokenkineen.
Kun ovi oli sulkeutunut ja askelten kaiku hävinnyt käytävästä, tuli Eveliina vessakopista ulos, pesi kätensä ja katsoi sen jälkeen itseään peilistä. Sellaistako hänestä selän takana puhuttiin? Että hän olisi joku pomoportaan kiertopalkinto? Ja voiko se pitää paikkansa, että Kristianilla olisi muita naisia samanaikaisesti hänen kanssaan? Eveliina tunsi taas itkun lähestyvän. Hän mietti sen sadannetta kertaa, miksi hänen oli ikinä pitänyt sekaantua yhteenkään työpaikan mieheen. Ja vielä varattuun sellaiseen. Hänen elämänsä olisi paljon selkeämpää ja onnellisempaa, jos hän olisi jonkun vapaan, omanikäisensä kanssa. Ei tarvitsisi huolehtia kenenkään eksistä ja lapsista. Tai olla ainaisen arvostelun ja ilkeilyn kohteena.
Eveliina sulki silmänsä, hengitti syvään ja koitti tyhjentää päänsä ajatuksista. Mielen pohjalla poltteli silti pelko siitä, kuinka paljon hän rakasti Kristiania. Kuinka hän olisi tehnyt mitä tahansa, että olisi saanut miehen sitoutumaan itseensä pysyvämmin. Eveliina oli tuskallisen tietoinen siitä, että parisuhteen valta on aina vähemmän välittävällä osapuolella. Heidän tapauksessaan valtikkaa piteli Kristian.
-Hei Eveliina! Jarkko huusi toimistostaan. -Toisitko mulle maitokahvin ilman mitään lisähärpäkkeitä. Ja Lauri tässä ottaisi...? hän katsoi kysyvänä työhuoneensa sohvalla istuvaa vaaleaa miestä.
-Kahvi myös kiitos. Mustana. Yksi pala sokeria, mies hymyili kohteliaasti oven väliin ilmestyneelle Eveliinalle. -Ja jos saa vielä toivoa lasillista vettä siihen kaveriksi, hän pyysi ennen kuin Eveliina ehti lähteä.
-Ilman muuta, Eveliina väläytti kauniin hymyn miehelle ja lähti toimittamaan saamaansa hommaa.
Kymmenen minuuttia myöhemmin hän taiteili kerrosta ylemmäs pientä tarjotinta kantaen. Hän käveli huoneensa ovesta sisään ja oli juuri jatkamassa matkaansa Jarkon huoneen ovelle, kun jokin sai hänet pysäyttämään kulkunsa kesken kaiken. Ne puhuivat hänestä siellä!
-Hyvännäköinen tapaus tuo sinun assarisi, vieras mies totesi. -Harvemmin tuollaisia arkistoenkeleitä enää näkeekään. Meidänkin talossa muijat painavat harmaat nutturat tiukalla ja jakkupuvut on napitettu kaulaan saakka. Ei tee mieli kyllä viettää sekuntiakaan ylimääräistä aikaa työmaalla ainakaan sihteerinsä takia. Sinun alaisesi ei sen sijaan jätä ihan kaikkea pukukoodissaankaan arvailun varaan.
Miehet nauroivat. Eveliina jäykistyi oven takana ja vilkaisi vaatetustaan. Siisti valkoinen silkkipusero ja harmaa kynähame. Beiget korolliset avokkaat korostivat kauniita sääriä ja saivat hänen lyhyet jalkansa näyttämään pitemmiltä. Vaaleat hiukset olivat ranskalaisella palmikolla. Puku oli tyköistuva kyllä, mutta se nyt sattui olemaan hänen tyylinsä. Ei hänellä sentään rintavako ollut näkyvissä tai muuta sellaista, jota hän oli miesten puheista olettanut. Eveliina ei voinut käsittää, miten oli jo toista kertaa saman päivän aikana tilanteessa, jossa joutui pakosta kuuntelemaan salaa, kun toiset puhuivat hänestä.
-Joo, Jarkko myönsi. -Ei ole aina kaikkein helpointa muistaa olevansa naimisissa, kun tuollainen namu pyörii ohuen väliseinän takana. Osaa vielä keikistellä kävellessäänkin niin hemmetin viettelevästi. Arvaa vaan kuinka monta kertaa olen pyytänyt sitä tuomaan jotain ihan turhaa paperia, Jarkko naurahti vieraalleen. -Ihan vaan saadakseni nähdä sen herkkuperseen pyörivän tuossa käsivarrenmitan päässä. Jarkko hiljensi ääntään. -Tyttö asuu edellisen pomonsa kanssa nyt yhdessä. Löysivät eräällä työreissulla samaan hotellihuoneeseen. Olen miettinyt, että jossain kohtaa yritän minäkin samaa, jos vaikka kävisi tuuri mullakin.
Lauri alkoi nauraa koko ajan voimistuvaa naurua. Silloin Eveliina päätti koputtaa oveen.
-Tässä olisi nyt tätä kahvia, hän sanoi. -Ja vesipullo myös. Olkaapa hyvät. Jos tarvitsette jotain muuta, olen tuolla pöytäni ääressä, hän lisäsi epäröiden ja lähti huoneesta.
-Kiitos Eveliina, huusi Jarkko perään. -Tämä riittää. Tai oikeastaan... Kohta voisit tuoda vaikka ne viimeviikkoisen uuden asiakkaan sopimusluonnokset. Ja laita ovi perässäsi ihan kiinni. Me aletaan puhua salaisia bisneksiä, hän sanoi ja purskahti nauruun.
Kommentit
Lähetä kommentti